On hassua, miten tärkeeks jotkut ihmiset tulee niin lyhyessä ajassa, yhtä tärkeiks ku jotkut ihmiset pidemmässä ajassa. Ja miten vaikeelta eläminen ilman niitä voi tuntua. Ja mä puhun nyt nimenomaan ystäväsuhteista, en kaveri. Ne on kaks eri asiaa, niillä on iso ero.
Joskus, vaikka ystävyys tuntuu siltä ettei se ikinä voi kadota, tai että aikoo olla jonkun ihmisen kanssa ikuisesti niin läheisiä, voi käydä paskasti. Jonkun ihan pikku jutun takia sä voi menettää sen yhden tärkeän ystävän elämästäs. Tai välttämättä siihen ei tarvita ees mitään tiettyä syytä. Siihen riittää se että toinen muuttaa toiselle paikkakunnalle, yhteydenpito jää, tai ehkä te vaan kasvatte erilleen, tai toinen muuttuu niin ettei yhteistä polkua enää ole. Vaikka oisitte luvannu toisillenne olevanne ikuisesti yhessä, niin kauan kunnes kuolette. Niin kauan parhaita ystäviä. Se saattaa pettää. Joku päivä sä heräät ja huomaatki että ootte kasvanu erilleen. Tai ehkä oot hereillä sen kokoajan mutta et voi tehä asialle mitään, joudut seuraamaan teiän eroamista vierestä ilman että voit tehdä mitään. Se vaan tapahtuu. Se sattuu, mä tiedän sen. Oot onnekas jos pystyt pelastamaan ystäväsuhtees, koska kaikkia niitä ei voi pelastaa, ei todellakaan.
Mitä pidempään ystävyys on jatkunu, sitä pahemmalta se tuntuu yleensä. Sitä vois verrata oikeestaan jonkun läheisen kuolemaan, eroon tai muuhun yhtä kipeeseen asiaan. Se salpaa sun hengen, kun sä tajuat menettäväs jonkun ihmisen joka on ollut puolet sun elämästäs. Kaikki ne muistot, hyvät ja huonot, jokainen hetki pyörii sun päässä taukoamatta. Sitä miettii että miten toinen on voinut unohtaa sut niin, teidän ajat. Useimmiten yksinäisyyden tunne valtaa sun pään, tuntuu että oot ihan yksin. Vähän niinkun sut ois petetty. Hylätty yksin pimeeseen. Onhan sulla toki ehkä mahdollisesti muita kavereita, mutta ei ne tunnu niin tärkeeltä siinä vaiheessa. Ne ei oo se henkilö joka tunsi sut paremmin kun kukaan.
Mut ehkä siitäkin kaikesta selviää, ajan kanssa. Ehkä joku päivä sitä huomaa että on selvinny eteenpäin. Mut eniten toivottua on tottakai se että ajan kanssa välit parantuis takasin, kaikki palais normaaliks. Noh, sitä ei kukaan tiedä, se vastaus on edessä päin, joten sitä odotellessa.
Joskus, vaikka ystävyys tuntuu siltä ettei se ikinä voi kadota, tai että aikoo olla jonkun ihmisen kanssa ikuisesti niin läheisiä, voi käydä paskasti. Jonkun ihan pikku jutun takia sä voi menettää sen yhden tärkeän ystävän elämästäs. Tai välttämättä siihen ei tarvita ees mitään tiettyä syytä. Siihen riittää se että toinen muuttaa toiselle paikkakunnalle, yhteydenpito jää, tai ehkä te vaan kasvatte erilleen, tai toinen muuttuu niin ettei yhteistä polkua enää ole. Vaikka oisitte luvannu toisillenne olevanne ikuisesti yhessä, niin kauan kunnes kuolette. Niin kauan parhaita ystäviä. Se saattaa pettää. Joku päivä sä heräät ja huomaatki että ootte kasvanu erilleen. Tai ehkä oot hereillä sen kokoajan mutta et voi tehä asialle mitään, joudut seuraamaan teiän eroamista vierestä ilman että voit tehdä mitään. Se vaan tapahtuu. Se sattuu, mä tiedän sen. Oot onnekas jos pystyt pelastamaan ystäväsuhtees, koska kaikkia niitä ei voi pelastaa, ei todellakaan.
Mitä pidempään ystävyys on jatkunu, sitä pahemmalta se tuntuu yleensä. Sitä vois verrata oikeestaan jonkun läheisen kuolemaan, eroon tai muuhun yhtä kipeeseen asiaan. Se salpaa sun hengen, kun sä tajuat menettäväs jonkun ihmisen joka on ollut puolet sun elämästäs. Kaikki ne muistot, hyvät ja huonot, jokainen hetki pyörii sun päässä taukoamatta. Sitä miettii että miten toinen on voinut unohtaa sut niin, teidän ajat. Useimmiten yksinäisyyden tunne valtaa sun pään, tuntuu että oot ihan yksin. Vähän niinkun sut ois petetty. Hylätty yksin pimeeseen. Onhan sulla toki ehkä mahdollisesti muita kavereita, mutta ei ne tunnu niin tärkeeltä siinä vaiheessa. Ne ei oo se henkilö joka tunsi sut paremmin kun kukaan.
Mut ehkä siitäkin kaikesta selviää, ajan kanssa. Ehkä joku päivä sitä huomaa että on selvinny eteenpäin. Mut eniten toivottua on tottakai se että ajan kanssa välit parantuis takasin, kaikki palais normaaliks. Noh, sitä ei kukaan tiedä, se vastaus on edessä päin, joten sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti