missä mun elämän otsikko

Nyt se on sitte ohi, maailman ihanin, ja samalla raskain vuosi. Ihmiset, nää ihmiset kenen kanssa mä vietin tän vuoden, joita en oo tuntenu vielä ees vuotta, nää on tuonu mulle jotain semmosta energiaa minkä takia oon jaksanu kaiken vaikeuden keskellä niilläki hetkillä ku oon luullu et se ei oo mahdollista enää. Kiitos siitä teille, just sulle joka ehkä satut lukemaan tätä, mun entinen luokkalainen, mun jaksaminen on ollu sun ansiota.

Tätä vuotta on menny jo puol vuotta, mitä vittua?!? Miten vuodesta 2013 voi olla jo puolet menny, mihin tää aika on juossu? Puolessa vuodessa mä oon ollu 6 kertaa kipee, hakenu TAAS pääsykokeissa, kuullu että muutto järvenpäähän on edessä enskuussa, ja kokenu niin paljon kaikkee semmosta mitä en voi ikinä unohtaa, niin hyvässä ku pahassaki. Viimesimpänä muistona on viimeviikolla vietetyt päättärit, mitkä todellakin pääsee mun top10 listaan! En muista millon ois viimeks ollu niin mahtavaa.
   Mut seuraavaa puoltavuotta mä en haluu enkä uskalla ees ajatella, joko siitä tulee täys katastrofi, tai sit siitä tulee mahtava. Mut se jää nähtäväks.